Uutisissa on alkanut näkyä kirjoituksia sosiaaliturvan ”vastikkeellisuudesta” ja yksilön ”aktiivisuudesta” mm. Hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän. Tätä asiaa pönkitetään usein väitteellä kuinka veronmaksajilla on oikeus vaatia vastinetta rahoilleen. Tämä väite on tuulesta temmattu. Samalla väitetään sosiaalietuuksia käyttävien olevan ”sohvallamakaajia”, ”vapaamatkustajia”, ”yhteiskunnan loisia”, ”siivellä eläjiä”, jne.
Aloitetaan tämän asian selvittely ihan alusta ja katsotaan miten nämä köyhiä kivittävät ”menestyjät” ovat asemansa saavuttaneet.
Jo ennen syntymää ”menestyjä” kuluttaa valtion varoja, neuvola, sen jälkeen itse synnytys, lapsilisä, äitiysvapaa ovat vain muutama esimerkki yhteisten varojen käyttämisestä. Seuraavaksi lapsi saa nimen ja siirtyy neuvolan seurantaan uudelleen ja taas ”menestyjä” kuluttaa valtion varoja, nimi ja sosiaaliturvatunnus maistraatista, tuet kelalta, päivähoito, rokotukset ja muut terveyspalvelut neuvolasta.
Kun ”menestyjä” pääsee kouluikään hän kuluttaa taas kerran valtion varoja peruskoulussa. Kirjat, koulutarvikkeet, ruoka, tarvittaessa koulumatka taksilla/bussilla. Tätä jatkuu seuraavat 9 vuotta ja tietysti terveydenhuolto, kelan tuet juoksevat koko ajan rinnalla.
Seuraavaksi ”menestyjä” jatkaa opintoja ja taas valtion piikki laulaa, ammattikoulu/lukio, korkeakoulu/yliopisto. Samaan aikaan juoksee opintoraha ja muut kelan tuet, terveydenhuollosta puhumattakaan. Tässä vaiheessa tulee yleensä mukaan myös ilmiö jota kutsutaan nimellä ”isi maksaa/pappa betalar”, eli omasta ansiosta ei taaskaan ole kysymys.
”Menestyjä” valmistuu ammattiinsa ja hakee töitä, eli taas lasku juoksee TE:n palveluita käyttäen, muita käytettäviä valtion maksamia palveluita ovat mm. verohallinto, kela, poliisi, pelastuslaitos, oikeuslaitos, yrityspalvelut, jne. Näitä hän käyttää koko elämänsä ajan, kuvitellen maksavansa ne omista veroistaan.
Jossain vaiheessa ”menestyjä” perustaa oman perheen ja taas on valtion piikki auki. Koko kierros alkaa taas alusta.
Sitten ”menestyjä” lukee mediasta kirjoituksia siitä kuinka köyhät kuppaavat verovaroja ja alkaa vaatia ”vastikkeellisuutta” sekä kivittää heikompiosaisia norsunluutornistaan. Sopivasti unohtaen sen, että valtio on itse asiassa kustantanut koko hänen ”menestystarinansa”.
”Menestyjän” oma osuus tässä on se, että hän on hankkinut varallisuutensa ja ”menestyksensä” yhdellä seuraavista tavoista:
- Onnekkaiden sattumien kautta.
- Perintönä.
- Viemällä sen röyhkeästi toisilta ja kutsumalla tätä bisnekseksi.
- Kuppaamalla varoja valtiolta yritykselleen.
Näin ollen ”menestyjä” ei juurikaan ole itse vastuussa asemastaan, vaan ”menestys” on saavutettu hyvällä onnella, muita hyväksikäyttämällä ja/tai valtion varoja kuppaamalla, koko elämänsä ajan. Näillä henkilöillä on kyllä harvinaisen törkeä asennevamma kuvitellessaan voivansa kivittää köyhiä parhaaksi näkemällään tavalla.
Entäs sitten se köyhä? Hän voi olla mistä yhteiskuntaluokasta hyvänsä, mutta elämän varrella on sattunut ei niin onnekaita asioita. Työttömyys, onnettomuus, yllättävä sairastuminen, avioero, läheisen kuolema, ylivelkaantuminen, yrityksen konkurssi, jne. Näiden seurauksena elämältä on pohja pettänyt ja sosiaaliturva on ottanut heidät kiinni viimeisenä turvaverkkona.
Millä oikeudella ”menestyjä” voi määrätä kuka on oikeutettu valtion rahoittamaan tukeen? Ei millään muulla kuin ylimielisellä röyhkeydellä.
1 Response to Menestyjä